Aamulla nukuttiin taas hiukan pitempään (Peltolat heräs noin 8.30 ja Kaattarit vähän yheksän jälkeen). Päiväksi oli paljon suunnitelmia mutta aamun sää näytti siltä että sai miettiä tuleeko vettä vai ei. Yhentoista aikoihin suunnattiin ulos siinä toivoss
a että löydetään sunnuntaimarkkinat. Kyllä oli naurussa pitelemistä kun astuttiin portista ulos, niin markkinat oli 100 metrin päässä. Tällä kertaa markkinoilla myytiin vain uutta tavaraa. Käveltiin ainoastaan koko katu läpi ja päädyttiin ihan mielettömään leikkipuistoon. Ei voi olla kuin kateellinen näille Fuengirolan lapsiperheille näistä mielettömistä puistoista. Tämä puisto oli siis iso merirosvolaiva, jonka ympärille oli rakennettu leikkiaaltoja. Pienemmille lapsille oli vielä oma pieni puisto. Samaan alueeseen kuului vielä pieni kahvila.
Puistosta suunnattiin keskustaa kohti siinä toivossa että nähtäisiin pääsiäisen viimeinen kulkue, mutta ei siellä mitään ollu. Todettiin sitten, että sen täytyy olla illalla, koska espanjalaiset on enemmänkin ilta- kuin aamuihmisiä. Suunnattiin sitten BurgerKingiin syömään ihan tavalliset hampurilaisateriat. Hampurilaiset olis täällä muuten tosi hyviä, mutta paikalliset ei lämmitä ollenkaan hampurilaisen leipiä ja pahimmassa tapauksessa ne on ihan jääkylmiä.
Ruokatauon jälkeen suunnattiin rantabulevardille ja käveltiin ihanassa merituulessa ja auringon lämmössä kohti ”kotia”. Pikkupojat nukahti selkäreppuihin ja heidän päiväunien aikana Laura lähti Kallen kans rannalle, muut nautti auringonpaahteesta omalla sisäpihalla.
Neljältä startattiin jälleen ja tällä kertaa suuntana suomalaisen seurakunnan järjestämä pääsiäismessu, jonka yhteydessä oli myös konfirmaatio. Oli jotenkin tosi kotoisan oloista olla normaalissa jumalanpalveluksessa laulamassa tuttuja virsejä suomeksi, tietäen kuitenkin että on niin kaukana siitä omasta tutusta seurakunnasta.
Messun jälkeen nälkä taas vaivas ja eiku suunnaksi rantabulevardi. Tällä kertaa ruokapaikaksi valikoitui italialainen pitseria ja täytyy sanoa että pitsat vain paranee kerta kerralta. =) Peltoloiden pojat ei varmaan muutamaan kuukauteen halua syödä ananaspitsaa; tän viikon aikana niitä on menny jo varmaan 6. =)
Nyt lapset nukkumassa, Markus ”iltalenkillä” ja me muut katotaan telkkarista sitä tämän päiväistä pääsiäiskulkuetta, joka missattiin.
On tää vain ihmeellistä kun ollaan viikko oltu, niin olo on sellanen, niinku täällä ois ollu jo monta viikkoa. Mut yhtään ei oo vielä ainakaan koti-ikävä iskeny, ku tekemistä olis enemmän ku ehtii tehä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti